sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Mun Turku -Åbo




Kävin ja oleskelin paripäivää turus. Kylmiä, tuulisia ja suojassa auringonlämpöisiä päiviä joihin mahtui läheisten ihmisten tapaamisia, herkuttelua, ostoksia ja paljon jutustelua. 
Kaunis, muistojen täyttämä turkuni, jonne en ottanut kameraa mukaani, siksi että en unhottuisi vain kuvaamaan kaikkea ympärilltäni. Yllä olevat kuvat ovat kännykästä kun oli ihan pakko tallentaa sillalta kevätkukat ja pari jokimaisemaisemakuvaa kun nuo talot ovat niin hienoja. Ensikerralla otan järkkärini ja kuvaan -pakko tehdä niin.

Turunmurret ole yrittäny muistel ja palautta niit sanoi mitä mu fammun puhus. Hän ja häne aikalaise puhusiva niinpal hauskast ja ain ol jotta jäynä miäles, vaik ei sitä ulkopaikkakuntalaise ain hoksa kun puhusiva sillai nurikurisest, sillai et lause alottetti negatiivisest ja sit jokku luuleva et tääl olla kiukkusi vaiks ei ollakka. 
Meri, saaristo, ruatsin läheisyys, satamalaiva, kaupunkin historia ja kaik mitä ne antava, ova muodostane turun ja se o ollu mun kasvualustan ja siit mä viälki saan ideoit tekemisiini.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

"Borta bra men hemma bäst" -Hyvä muual mut koton parast

Paris
Edinburgh
Milano
London
Paris
Fuengirola
Pietari
Ahneus kaikelle, kokemuksien keräilyä, pysähtyneisyyden karttamista -matkalla on hyvä olla.
Ihan sama missä ja minne, kunhan saa olla matkalla -ulkopuolisena tarkkailla ihmisiä
Uteliaisuuden täyttämänä ,ottaen itselleen sen mitä, sillä hetkellään tarvitsee; musiikin kokemuksen, taide näyttelyn, ihmisten virrat kaduilla, uudet ruat ja juomat siellä missä ne ovat alkuperaisimmillään, kielien soinnit omilla maillaan, turistina, yrittäen aistia se maaperä josta kieli kumpuaa -se tempperamentti johon jokin kuuluu.
En minä tiedä miksi, mutta usein  yritän sijoittaa itseni paikalliseen ilmapiiriin ja tapoihin, ajatellen että "jos minä olisin syntynyt tänne" kuka tai mikä olisin? Viihtyisnkö minä täällä ja jaksaisinko asua täällä?
Se, ajatus leikki, pohjautuu varmaankin tunteeseen siitä miten sattumanvaraisesti me tänne maailmaan lennämme tai niin se voi olla -ken tietää?
Juuri nyt minä haluan matkustaa vaikka minne; pariisi, lontoo, pietari tai berliini? Ihan sama, ne ovat paikkoja joissa tiedän viihtyväni, mutta yhtä hyvin voisin lähteä pohjoisnorjaan, paikkaan, missä on jylhä luonto, mykistävät vuoret, ihana hiljaisuus ja kirkaat vedet.
Jokaisen matkani jälkeen on kuitenkin niin hyvä palata kotiin. Koti on kuin pehmeä syli, siltä se tuntuu ja pitäisi tuntua -matkalta palaavalle. 
Ajattelen että matka on ollut hyvä, kun on hyvä palata kotiin, "reppu täynnä kokemuksia" joita saa purkaa rauhassa omalla sohvallaan, villasukat jalassa, aukaisten matkamuistojeni solmuja nyssykkä kerrallaan jakaen ne rakkailleni tai niille joita ne kiinnostavat. 
Matkustavan muistot ovat yksityisiä kokemuksia vaikka ei yksin matkustaisikaan, osan voi jakaa, mutta osa on elämyksiä jotka ovat vain itselle koska kukaan ei näe toisensilmin.
Voi elämä, kiitos kaikesta!
ja niistä tulevista matkoista ...

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pitkästä aikaa

Kuuntelen jazzia Ylen ykkösestä, kuuntelen kaikkea mitä sieltä tulee koska tarjonta on radiokanavien monipuolisin. 
Ystävä on Pariisissa ja toinen Roomassa, sisko asuu Phoenixissa yksi sukulainen Dubaissa. Monet tuttavat ovat  lämpimissä maissa, paossa meidän loskakeliä ja juuri tänään minäkin haluaisin olla jossain, mistä löytyisi aurinko paistamassa pilvettömältä taivaalta kun ei minun sisäinen aurinkoni just nyt riitä. 
Tätä pimeää talvea on ollut ihan liikaa, täällä meillä!
Koiralla juoksut ja siksi se nukkuu enemmän, mutta sen hellyys on aurinkoa ja se katseellaan vie pois huonot tuulet. 
Eläin voi tehdä sellaista mitä ihminen ei koskaan ja vain siksi että se on eläin.

Kuva jonka olen joskus piirtänyt, elävämalli, sanotaan että jokaisessa työssä on jotain tekijästään? Minun fiilikseni on varmaan tuossa kuvassa tänään ja aina silloin tällöin :-) 
Taidan kaivata liituja, on pitkä  aika siitä kun olen sotkenut käteni hiileen! Olen opetellut- ja tehnyt kuvia digitaalisesti, mutta mikään ei voita käsityöläisyyttä ja oikeiden materiaalien tuntua.
Jokaisessa vaihtoehdossa on hyvät puolensa ja pidän niistä kaikista koska se antaa vapauden.
Ja Raoul Björkenheim soittaa radiossa kitarallaan sitä jatsia -vapaasti, omalla taituruudellaan. 
Siitä tulikin mieleeni Flora Purim ja biisi "Butterfly Dreams"  tässä se  jostain kaukaa ...



torstai 30. toukokuuta 2013

Paras- ja Tuoksuvin Keväinen Kukkakimppu






Sielujen suvivirsi soi riemulla tähän hetkeen, sillä
kaikki elävät kevättään kuin ensikertaa, muistinsa menettäneenä.

Syön humaltuen valoa ja sen heijastamaa väriä, 
nälkäisenä talven pitkästä paastosta tulee pian ähky,
mutta tähänkin tottuu ja pian se unohtuu.
Riisua vaatteensa ja kellua mäntyjen kellastamassa vedessä
Voi kun olisi ainainen onni.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ne Kukkivat

Sinivuokot, Metsäorvokit ja Ketunleivät kukkivat 
Sammaleisten puunjuurien  ja kuivienlehtien seassa ne loistavat hetken kauneuttaan.
Lintujenkuoro on äänien runsautta ja hiljaisuutta on turha toivoa.
Mikä kiihkeä aika! 
Kielon kukinnot odottavat vielä arkoina ja minä niiden tuoksua. 
Ja samalla hetkellä suren jo lyhyttä kesää. 
Ikä kasvattaa tietoa ja samalla kasvaa vastuu omaksumamme tiedon käytössä. 
Elän siis hetkessä koska tiedän että se on lyhyt.


kuvat ovat wikipediasta