keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tänään Ilona


Vaahteran lehtiä Orapihlajassa

Laiha Ilona, nyt odotellaa turkin tuuheutumista

Ilona ja Turre


Väriä ja Löytöjä

Kirppari löytöjä, pohjanmaalta  isoäidin kutoma "röijy"
 ja Ilona piilossa peitteen alla, tai taistelee sieltä pois

Ilona piilossa

Mummon kutoma 1900-luvun alussa

Kirpputorien antia ja kaunis ompelukoneeni Singer, jolla on niin helppoa ommella eri materiaaleja

Kirpparilta; langat ja ko.langoista virkattuja pitsejä WAU !!! Essi Renvallin Atlas-tytön kipsikopio josta on käsi poikki. Sehän ei minua haittaa se on silti hieno, tai hienompi juuri siksi, että on rikki. Minä kun rakastan raunioita ja kuluneita asioita joista kuultaa mennyt elämä -romanttistako? Ehkä.
Agatha Christien oma elämänkerrallisen kirja löytyi kirjaston poistomyynnistä -sekin oli itselleni aarre-löytö joka toi hymyn huulilleni :-)

maanantai 19. marraskuuta 2012

*Unessa Uneksien Nukkua Sininen*











Missä sielumme lentää?
Seinättömissä tiloissa, tähtien keskellä?
Näin ajattelemmeko unissamme olevan ja sielun lentävän?
Tähdet, kuu, sininen taivas ja äidin tuutulaulu

tai
Tapio rautavaara ja Sininen uni :



Nuku, nuku, nurmilintu.......




Hyvää Yötä, jos nyt on ilta.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Tänään oli raikas päivä



Koira osaa silputa vaikka mitä ja vaikka minne.........no se rakastaa sitä, tehdä puista purua

Kävin messuamassa, siis kävin kädentaito messuilla. Tungonksessa toisten kanssa, tein löytöjä ja nyt minulla on aarteita. 
Silkkilankaa, heijastinlankaa, kirjoja ja huovutettu koru - se menee lahjaksi.
Hyvä päivä. 
Illalla koiran kanssa ulkona leudossa ilmassa, talojen pihoissa kellertävät valot ja rauhaisa tunnelma -ei tuullut. 
Viikon loppu.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Aika

Mietin aikaa; aikajana -spiraali vai -ympyrä?
Pyöriikö aika ja kumpaan suuntaan, mistä katsottuna?
Aikaa ei ole tulevassa mutta menneisyysdessä on aika,
koska tulevaa ei vielä ole, niin siksi ei aika ole sitä tavoittanut.


Fraktaali ja aika, kultainenleikkaus ja aika, 
Phi ( Φ 1.618033988749895… ) ja aika


Onko aika erillisyyden mitta? Miten luonnonkansat kokevat ajan ja ovatko he
siksi luontevammin yhteydessä ympäröivään luontoon koska heillä ei ole kelloa ja
olemmeko me, teollistuneiden maiden ihmiset eksyksissä
koska me kiiruhdamme kokoajan  kilpaa ajan kanssa, aivan kuin se loppuisi kesken.
Kuolema lopettaa ajan ja mitä sitten tapahtuu...........
Aikaa ei ole, se on illuusio ja/tai onko aika "se perkele" joka meitä kiusaa.
 Me teemme ajan nyt hetkessä ja luomme siitä historiaa.
Minä kysyn en vastaa vaikka vastaankin.

Ottakaa aikaa itsellenne:
siellä sielunne lepää, 
ajattomassa tilassa
maattomassa tilassa
rajattomassa jossa kaikki on yksi 
jossa on kaikki alku ja loppu


tiistai 23. lokakuuta 2012

Aurinko terapiaa....... NYT!!!!











Ai että kaipaan aurinkoa!!!! Piti netistä etsiä kuvia tänne; 

silmille syötäväksi, -ajatuksille valoksi, -tulevalle pimeälle valopoluksi kevääseen.
Sielussani tietäen valon maailmassamme olevan ja vaikka hetkellinen pimeys luonnon valtaa, niin siellä se jossain on ja paistaa, tälläkin hetkellä osalle maanlapsista ;-)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Allert! ;-) Raitojen Hyökkäys !!!

The Rainbow of Louis Vuitton



Missoni. In the bathroom: The shower floor, wall and ceiling become a seamless riot of color

Markus Linnenbrink
DONNA WILSON, MONO CAT: for cat-lovers to hug if they can't have pets in their apartment.
hudson bay peacoat
80-luku tulee muistumiin eli "kasari", mutta taas nuo raidat ja väritykset ovat,
tai tuntuvat uusilta. Mikään asia tai idea ei tule samanlaisena, ne ovat aina jotenkin päivittettyjä,
 joko materiaaleiltaan tai on tullut jokin uusi keksintö johon sovelletaan vanhaa.
Maku ja tyylit kulkevat sykleittäin, vielä noin kymmenen vuotta sitten inhosin ruskeita sävyjä
vaatteissa, mutta nyt ne ovat niin lämpimiä ja kodikaita ja kuolaan ruskeiden nahkahuonekalujen perään, niin että älä sano "ei koskaan" koska huomista ei tiedä ;-)
Värikästä syksyistä päivää, onneksi nyt on lämmintä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Liisa Ihmemaassa, Alice in the Wonderland


 Maaritti Ihmemaassa oli Liisa Ihmemaassa näyttelyssä.
Hampurin taidehallissa (Hamburger Kunsthalle) oli vaikuttava kokoelma teoksia, jotka käsittelivät aihetta hyvinkin laajasti mm.lapsi prostituutio oli myös esillä joissakin teoksissa. Näyttely oli hyvin vaikuttava, laaja ja ajatuksia herättävä ja siitä innostuneena latasinkin Ipadilleni ko. kirjan ja tuo nettikirja on valloittavan huippuhauska, pienine animaatioineen joten kannattaa klikata tuo yllä oleva Youtube video ja jos omistaa ko. laiteen niin suosittelen latausta.

http://www.wn.de/Welt/Kultur/2012/06/Kultur-Wie-Alice-im-Wunderland-Kuenstler-inspirierte
Istuin tuolla-, kuvan sohvalla ja tuli tunne kuin olisin lapsi jälleen, siinä oleminen nauratti ja heiluttelin jalkojani aivan samoin kun lapsena, hämmästelin itsekseni miten lyhyt on aikuisen matka lapsuuteen.
Sohvalta voi katsoa eri taiteilijoiden videoita televisiosta, liittyen ko.aiheeseen ja ohjelmia hallitaan ISOlla kaukosäätimellä. 
Mielestäni jokaisella pitäisi olla kotonaan liian iso sohva johon pitäisi saada piiloutua pahalta maailmalta tai turvaan muutenvaan. Kahvila jossa olisi isoja huonekaluja, mistä sellainen?! Kiireellisille ja stressaantuneille ihmisille terapiasohva ilman terapeuttia.

Tässä linkki näyttelyn sivuille:

Teetä kiitos ja pala suklaakakkua ja ehkä vielä ihana mansikka leivos...........

lauantai 1. syyskuuta 2012

Agatha Christie -moniosaaja nainen

"Mallowan decided to make that season of excavations at Ur his last, looking for work on archaeological sites that would let Agatha work alongside him. In 1931 they would work their first dig together at Nineveh"


Kuka tietää mitä kaikkea os.Agatha Mary Clarissa Miller on tehnyt elämässään, muuta kuin kirjoittanut upeita salapoliisi romaaneitaan? 
Hämmästyn sitä kirjoa mitä Agatha C. on osannut tehdä ja sitä aktiivisuutta joka hänen aikanaan on ollut valitsevaa.  Sotanaikana v.1914 Agatha C.  toimi sairaanhoitajana ja myöhemmin apteekkarin apulaisena sekoittaen lääkkeitä. Nuoruus ja lapsuus kului lukien, pianon soittoa opiskellen, ommellen ja eläen mielikuvistus leikeissään. Laulajan ura oli Agatha C. haaveissa, mutta se ura jäi hänen liiallisen esiintymisjännityksensä vuoksi, meille se on hyvä sillä, muuten ei olisi Hercule Poirottia eikä Miss Marplea ja maailmaa jossa elää "peri englantilaiset mysteeriset murhat".
Eniten olen ihastunut hänen rohkeudestaan olla se mitä on mm. ensimmäistä yhteistä asuntoaan miehensä Archie Christien kanssa sisustaessaan Agatha laitatti yhden huoneen kattoon orapihlaja aihein koristellun kiiltävän mustan kattopaperin, koska halusi "huoneen näyttävän matalalta ja tuntea olevansa kukkivassa kirsikkatarhassa tai istuvansa orapihlajapuun alla". Tämän tapaisia ratkaisuja ei yleensä oltu tehty ja siksi Agatha  joutu "vääntämään kättä" tapetointia suorittavan miehen kanssa ja lopulta mies uskoi ja teki niinkuin Agatha C. halusi sen tehtävän ja mies piti itsekkin huoneesta "vaikka vähän outo se on".
 Tässä kohdassa minä hiljaa hurraan tälle erikoiselle naiselle ja se kaikki mitä hän myöhemmin teki mm. arkeologi miehensä Max Mallowanin kanssa hän osallistui myös kaivaustöihin, valokuvasi esineitä, luetteloi niitä,  entisöi norsunluu- ja puuesineitä samalla kirjoittaen rikosromaania.
Olen Agatha Christien ihailija, koska hänen kirjansa ovat kulkeneet elämässäni sen eri vaiheissa ja tuonut maailmani jännitystä, tyylikkyytä ja tuulahduksia vieraista maista joista nuorena haaveilin.


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kärpässieni









Kun tuli syksy ja koulu alkoivat, niin piirustustunnilla piirrettiin kärpässieniä
tai minusta tuntuu siltä, että aina piirrettiin kirkaanpunaisia sieniä. 
Toinen aihe jota piirretiin olivat syksyn lehdet, liiduilla ja vesiväreillä. 
Kuinkahan monta sukupolvea on tehnyt näitä samoja aiheita? Itselleni on jäänyt hyvä muisto
 piirustunneista ja koulun luokan takaseinä oli kaunis meidän töistämme; sienistä ja lehdistä.

tiistai 7. elokuuta 2012

Hämärät ovat nyt päiväni

http://www.flickr.com/photos/bogatyryov/4153566895/in/photostream/

Hämärät ovat nyt päiväni vaikka on kesä
niin kosteat ja liikkumattomat
syksy tuoksuu jo 
ja siihen, tuoksuun, liitty koulujeni alut.

Muistoni koulu tuoksui maidolle ja lihakastikkeelle,
kirjoille, tuulettamattomille luokkahuoneille, 
märille villasukille, hikisille hiuksille,
liidulle ja hajukumille.
Äänien kaiku käytävillä, tasainen huutojen humina, kellon sisään kutsu.
Pyörän rahina hiekkatiellä lujaa ala mäessä, lettit liehuen -vauhdin huumaa.
Syksy oli uuden alku, uusi vihko, uusi luokkka, uusi opettaja.
Uudet syysvaatteet tai ainakin uudet kengät -vanhat jo liian pienet.
Minä olen kasvanut pituutta, niin nuo muutkin -ovat muuttuneet jotenkin,
mutta kun viikko on mennyt, niin kaikki on taas samaa, turvallista ja tuttua.
Niin minä sen muistan.
Talojen pihoilta varastetut, eri lajikkeiset omenat,  koulutieni varrella.
Miten ihanaa onkaan lapsen vapaus!

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Niin ja näin, mitä näin


Maalla ei veneen alla asu ketään
koira nuuski eikä löytänyt mitään


Ilona kauniina ja tarkkana
nauttien maaseudun hiljaisuudesta
 

Leipien, laatikoiden ja kinkun valmistuspaikka
nyt hylättynä tai jos ensi jouluna -ehkä