torstai 30. toukokuuta 2013

Paras- ja Tuoksuvin Keväinen Kukkakimppu






Sielujen suvivirsi soi riemulla tähän hetkeen, sillä
kaikki elävät kevättään kuin ensikertaa, muistinsa menettäneenä.

Syön humaltuen valoa ja sen heijastamaa väriä, 
nälkäisenä talven pitkästä paastosta tulee pian ähky,
mutta tähänkin tottuu ja pian se unohtuu.
Riisua vaatteensa ja kellua mäntyjen kellastamassa vedessä
Voi kun olisi ainainen onni.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ne Kukkivat

Sinivuokot, Metsäorvokit ja Ketunleivät kukkivat 
Sammaleisten puunjuurien  ja kuivienlehtien seassa ne loistavat hetken kauneuttaan.
Lintujenkuoro on äänien runsautta ja hiljaisuutta on turha toivoa.
Mikä kiihkeä aika! 
Kielon kukinnot odottavat vielä arkoina ja minä niiden tuoksua. 
Ja samalla hetkellä suren jo lyhyttä kesää. 
Ikä kasvattaa tietoa ja samalla kasvaa vastuu omaksumamme tiedon käytössä. 
Elän siis hetkessä koska tiedän että se on lyhyt.


kuvat ovat wikipediasta

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kaksi NeliApilaa on TuplaOnni

Löysin kaksi neliapilaa? Mitähän tämä tarkoittaa?
Suomelle vai minulle? 
On nuo kahdet kisat, joita en seuraa, mutta tiedän kuitenkin.
Kevät on keltaista ja vihreää
Aurinkoa ja energiaa
ja
Minä löysin neliapiloita kaksi
Ihmeellistä




maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kierto


Ne sitkeät lehdet, jotka vielä pitävät kiinni oksistaan, ovat kestääneet talven kylmyyden ja tuulet, joutuvat nyt irrottautumaan ja antaman tilaa uudelle vihreydelle.
Voisin sanoa että se on kuin politiikkaa, väistyä uuden tieltä joka ei suuresti eroa menneestä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kaikki käy kun on Matkalla ja Lontoossa


Kaksi yötä Lontoossa, pikaloma maantaista keskiviikkoon. Kassi sisältää muutaman kosmeettisen tuotteen, käsilaukun ja alusvaatteet, sukat ja yöpuvun . Niin kevyesti kuin suinkin, kokeilu ja ainainen haave sitä että ei tarvitse kantaa mitään. Aika hyvin onnistuin siinä.

Maanantai iltana SINGIN' IN THE RAIN at London's Palace Theatre, viihdyttävä niinkuin ko. musikaali voi vain olla.




Tiistaina David Bowien näyttely W&A museossa, klo.11.30 oli sisäänpääsy ja liput sinne ostettu jo pari kuukautta aiemmin. Näyttelyssä olevat asiat ja laulut olivat minulle aikuiseksi kasvuni tärkeimpiä elementtejä nuoruudesta opiskeluvuosiini ja siksi hyvin herkkä ja intiimi kokemus.
Näyttely oli parempi kuin osasin odotaa, ehkä paras kun en ota kuvataiteita huomioon.
linkki http://www.nytimes.com/2013/03/23/arts/music/david-bowie-is-opens-at-the-victoria-and-albert-in-london.html?pagewanted=all&_r=1& ja linkki W&A museoon http://www.vam.ac.uk/content/exhibitions/david-bowie-is/


Illalla ystävien kanssa upea ateria vanhassa ravintolassa Simpson's-in-the-Strandissa, suosittelen jos haluaa kokea englantilaista vanhaa tyyliä. Ruoka on super hyvää ja kohtuu hintaista, tarjoilu oli niin luontevan kohteliasta, niin että tällaista reppureissuilijaakin kohdeltiin luonnollisen tuntuisesti ilman liiottelua. Alla linkki jos jotakin, joskus kiinnostaa kokeilla ja itsellenikin muistiin tuon laitan tänne.
http://www.simpsonsinthestrand.co.uk/about.php
ja
http://www.tatler.com/guides/restaurant-guides/2012/on-the-trolley/simpsons-in-the-stran 


Pubeja muutama, pieniä ja kevyitä tuliaisostoksia sekä paljon kävelyä ehti hyvin tuona aikan toteuttaa.
Itselleni rohmusin näyttelystä levyn, kirjakaupasta aiheeseen sisältyvän kirjan ja lentoasemalta kosmetiikkaa johon kuuluu lapsuuteni naisten tuoksu eli kielohajuvettä! Käytänkö sitä itse, en vielä tiedä kun olen enemmän raskaidentuoksujen ihminen, totuttelua se vaatii. Kassalla Diorissimaa ostaessani päättelin ääneen että olen jo niin vanha että voin ryhtyä käyttämän tätä, kassarouva kysyi että "are you sure" ... taidan olla tai ainakin yritän ;-)
Ai niin W&A museosta tarttui mukaani kopiot raskaista ja vanhoista, antiikkisista korvakoruista. Ne ovat oudot minulle, mutta jostain syystä ne kiehtovat nyt. 
Asua ja oleskella pitempään esim. Lontoossa tuntuisi nyt niin luovalta vaihtoehdolta. Kaduilla kävelee vastaan tuhansia inspiraation kohteita ja pää surisee innostuksen aaltoja kaikesta siitä mitä suuri kaupunki voi tarjota historian ja siellä asuvien ihmisten muodossa. Kaikki omatkin ideat tuntuvat mahdolliselta toteuttaa eikä into läsähdä heti niinkuin joskus täällä. Mistä se johtunee, en tiedä, mutta siellä nyt viihtyisin niin hyvin. Rakastan brittiläistä huumoria, monikulttuurisuutta, kohteliaisuutta, tyyliä ja sitä mauttomuutta mikä siellä joskus myös ilmenee.


Ja nyt soi The Next Day
tässä yksi niin kaunis

"Where Are We Now?"




perjantai 5. huhtikuuta 2013

Aamulla Kulkiessa

Itä-länsisuuntainen polku, risuisessa kaislikossa on sula sen eteläreunasta
ja siksi se on niin voimakkaasti kalteva, se on liukas ja epätasainen kulkea

Kohta en enään pääse kulkemaan siellä, kuin pitkävartisilla kumisaappailla
sinne uppoaa, suohon, mutta ei kovin syvään.
Maisema on kaunis ja tahtoisin kuvata sen.
Ei ole kameraa mukana, enkä ehtisi, enkä osaisi keskittyä kuvaamiseen, koska tämä "nyt hetki" on juuri tässä.
Eikä siitä, kuvasta, tulisi sellaista jonka sen pitäisi olla, kaikkien aistien kokemus ja siksi jätän ajatuksen.

Oi miten nautinkaan pitkistä kaisloista ja niiden haaleankeltaisesta väristä, 
Aamu auringon säteiden esiintulosta pilven takaa ja valon heijastuksesta sulavan lumen pinnalta.
Vesilätäköitä siellä täällä ja samassa tilassa laulurastaan kaunis liverrys.
Koira juoksee edelläni polulla, kuono maassa se haistaa yöeläinten jäljet lämpenevässä aamussa.
Hetkeksi minä jään kiinni luontoon kuin loppuelämäni olisi tässä




Kuvien lähteet ovat tuntemattomat, pinterestistä löysin ja jos olet kuvan ottaja niin ilmoita jos haluat kuvaan nimesi tai että poistan kuvasi.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kevät

Akseli Gallen Kallela painting of In Spring
Kaunis teos joka kertonee kaiken. Tämä teos ei ole minulle tuttu enkä tiedä missä taulu sijaitsee.
Minulla on samanlainen ajatus keväästä

torstai 28. maaliskuuta 2013

Torstai kuin pyhä



Minulla oli jo eilen viikonloppuolo ja tänään oli sunnuntai fiilis, pysähtynyt ja seesteinen.

Koira täytti tänään kaksi vuotta ja karkasi sen kunniaksi pihalta.
Ilona ei mennyt kauas, se pysytteli lähistöllä ja kirmaisi hymyilevän riehakkaana takaisin pihalle kun sitä kutsuin. Se on kai nyt sitten aikuinen ja "fiksu".
Ilona tuoksuu niin koiralle ja se koiran tuoksu on hyvä.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

KermaSunnuntaina ;-)



Aurinko loistaa ja sunnuntain hiljaisuus on läsnä
Koira nauttii ikkunan kautta tulevasta auringonlämmöstä,  laiskana makaillen ja huokaillen onneaan.
On kermasunnuntai ja narssissien odotus.
On väkevä kahvin tuoksu ja aurinkolasit.
Venyttelevä laiskuus.
Kaikkialla on hiljaista 
ja asiat juuri siinä kohtaan kuin ne pitääkin olla.
Avaruudessa toinen minä ja toinen Pariisissa
Minä olen tässä
Soivat kellot

Narsissien nousua mullasta

 

maanantai 25. helmikuuta 2013

My Mood



Odotan nyt jo kesää koska näyttää siltä että kevät on tuloillaan tai minulla on siitä tunne. 
Ensin maailma on karun oloinen, kuin huhtikuussa voi vain olla, mustaa ja koleaa. Lumen jäljiltä paljas maa jossa ei vielä viherrä mikään, mutta joka niin nopasti, liiankin nopeasti, vaihtuu runsaan vihreän eri keltasävytteisiin tooneihin. Tiedän, on vielä helmikuu, mutta minä näen jo kevään tulevan. Malja sille ja pääskysten lennolle kotiin.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Paljon on lukittavaa


Koira on katsellut neulomistani ja kuvitteli että hänkin osaa! 
Neule purkautui hienosti ja puikot menivät rikki, en saanut näyttää että naurattaa. 
Tarvitsen useat lasit. 
En muista että milloin sain ensimmäisen avaimeni, kai silloin kun muutimme kerrostaloon? 
Nyt avaimia on paljon ja ne painavat, pelko on lisääntynyt vai mikä.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Sain lähetyksen Tuli luettavaa


Se tuli tänään postissa, kirja Grace Coddingtonin elämästä.  En ole tiennyt henkilöstä G.C mitään ennenkuin katsoin The September Issue .
  Kyseisessä dokumentissa esiintyi nainen jonka töitä olen ihaillut tietämättä tekijää, juuri hänen kuviaan (eri kuvaajien kanssa toteutettuna) olen keräillyt ja ne ovat jääneet mieleeni vuosien varrella.
On hienoa löytää ihminen työnsä takaa ja vaikka kyseessä on muotilehti niin Voguen kuvissa on taidetta ja tulevien asioiden esiin tuontia jotka ovat tämän henkilön ajatusten- ja energiankautta sinne kulkeutuneet. Odotan innolla hetkiä kirjan kanssa.


Kirjassa on Gracen piirroksia jotka tuovat mieleeni Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssin eli herkullisia piirroksia täynnä. 
Kirja tuoksuu uunituoreelle, sille vanhalle painomusteelle joka on nykyään harvinaista ja siinä on ihana vanha tuntu. Grace Coddington on jo 72-vuotias ja edelleen on töissä Voguen luovana johtajana. Hyvä Grace!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Missä on kirkas talvi ?

Akseli Gallen-Kallela 1899
Paikassa jossa asun ei ole aurinkoa näkynyt pitkään aikaan. Kun tuon kuvassa olevan taulun näin tuli niin ikävä kirkkaita ja leutoja talvisia päiviä jolloin ulkoilu on mitä riemullisinta. Hengittää raikasta auringon lämmittämää ilmaa, kuunnella lintujen valoliverryksiä ja vaellella lumisilla poluilla tai hankikannossa pelloilla, ehkä eväät mukana ja kamera.
Toivon että vielä ne päivät tulevat ja sokaisevat silmäni kirkkaudellaan. Kevättalven päivissä on kesän kuiskaus taivaanrannalla kirjailtuna ja sinne katseeni kiitää. Kirjaillut kintaat voisinkin neuloa päiviä odotellessa, sellaisia joilla voi ottaa kameralla kuvia käsien palelematta.

lauantai 2. helmikuuta 2013

"MINÄ ITTE" teen

Kuvassa olen "minä itte"

Ei ole ikävä menneeseen, enkä haikaile sinne missä "Minä Itte" touhuili elämänsä alkumetreillä. Tämän kuvan myötä vain totean että ei ihminen perustaltaan muutu siitä mitä lapsena on ollut.

 Facebookissa on nyt teemana laittaa omaksikuvaksi jokin, ainakin viisivuotta vanha kuva itsestä ja aikan monet ovatkin sen tehneet ja niin myös minä hain kuviani, skannasin ja loudasin sinne. Huomasin että samalta  näyttävät niin monet tuttuni kuin mitä pieninä lapsina ovat olleet. Perusilme tai jokin tuttu asento oli jokaisella sama, vaikka ihminen olisi lihonut, vanhentunut, värjännyt hiuksensa tms. niin heidän olemuksensa perusydin pysyy liikkumattomanna ja tuttuna.
Ajatukseni lähti "Minä Itte" lapsesta joka olen vieläkin; minä teen itse kaiken sen mitä vain osaan ja pystyn ja se johtuu siitä että olen utelias. Joskus jonkun esineen hajoittaminen on erittäin mielenkiintoista ja sama toisinpäin; rakentaminen/korjaaminen on sitä myös -niissä voittaa aina vaikka en saisikaan ko. asiaa tai esinettä korjatuksi, niin olenhan sitä ainakin yrittänyt.
Onko siitä mitään hyötyä? On jos osaa ja on kun jotain siitä aina oppii.
Tekeminen on luomista, myös ajatelukin on tekemistä, eli ei sen tekemisen aina tarvitse olla niin konkreettista jotta se olisi "tekemistä". 
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" tämä vanha sanonta pitää hyvin paikkansa, itselläni tuo etukäteissuunnittelu joskus jää  tekemättä ja tulos on myös sitten sen mukaista, joskus tulee susia. Silloin kun pää ja kädet toimivat harmonisessa yhteistyössä, ajatus hieman edellä, ei liikaa halliten mutta vähän järkeistäen ja kädet hallittuina, intuitiivisesti  ja vapaasti liikkuen tulee ns. parasta jälkeä. oli kyseessä sitten vaikka leipominen, niin toimii. Jotain joogaa se tämäkin kai on, keskittyminen ja liike. 
Liike, painovoima, tila, massa,  ja idea siitä on elämässä kyse, tässä maailmassa, mutta mitä on avaruuden jälkeen ...

tiistai 1. tammikuuta 2013

Ensimmäinen Päivä

Artist/Naturalist Edith Holden 1871-1920
Paljon ajatuksia, taas ajasta. Miksi uusivuosi on siinä kohden kun on, miksi se ei ole esim. talvipäivän seisuksen aikaa? Silloinhan päivä alkaa pidentymään ja "uusi valo"  saa vallan siis siitä alkaisi uusi vuosi -meille.  
Uusi vuosi on vain lukujen muutosta, koska mikään ei tule uudestaan, me kuljemme "ajassa eteenpäin". Aika on se spiraali, muoto, joka on olemassa minun päässäni ja ,mielestäni, aika on vain kehitystä ihmisenä. Kehitystä, muuttumista voidaan mitata aikana, mutta en oikeasti usko että aikaa on olemassa, sen täytyy vain olla meidän ajatustemme luoma järkeistyskeino koska aivomme haluavat järkeistää kaiken ja muodostaa loogisia kuvaelmia kuviteltuun kaaokseen.
Aika järkeistää oloamme täällä syntymästä kuolemaan ja siihen sisältyvien hetkien muuttumisen mittaamiseen, mihinkään muuhun tehtävään ei sitä oikeasti tarvittaisikaan, ellei sitä olisi valjastettu työn ja rahan/elannon käyttöön. 
Olemmeko antaneet ajalle vallan, vai hallitsemmeko me omaa aikaamme?
Kaikki tämä; netti, aikataulut, deadlinet, tehtävät ennen kuin kuolen, -ennen kuin loma alkaa, ennen kuin täytän pyöreitä, ennen kuin?! Mitä?
Monesti se on sanottu ja kirjoitettu, mutta totuus on että aika nyt!!
Ei huomenna, eikä eilen, se on nyt! Päivä ja yö, yön sisältämä aika on NYT!

Hyvää Nyt hetkeä
Hyvää, aina uutta- ja uudistuvaa yötä ja päivää kaikille