maanantai 25. helmikuuta 2013

My Mood



Odotan nyt jo kesää koska näyttää siltä että kevät on tuloillaan tai minulla on siitä tunne. 
Ensin maailma on karun oloinen, kuin huhtikuussa voi vain olla, mustaa ja koleaa. Lumen jäljiltä paljas maa jossa ei vielä viherrä mikään, mutta joka niin nopasti, liiankin nopeasti, vaihtuu runsaan vihreän eri keltasävytteisiin tooneihin. Tiedän, on vielä helmikuu, mutta minä näen jo kevään tulevan. Malja sille ja pääskysten lennolle kotiin.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Paljon on lukittavaa


Koira on katsellut neulomistani ja kuvitteli että hänkin osaa! 
Neule purkautui hienosti ja puikot menivät rikki, en saanut näyttää että naurattaa. 
Tarvitsen useat lasit. 
En muista että milloin sain ensimmäisen avaimeni, kai silloin kun muutimme kerrostaloon? 
Nyt avaimia on paljon ja ne painavat, pelko on lisääntynyt vai mikä.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Sain lähetyksen Tuli luettavaa


Se tuli tänään postissa, kirja Grace Coddingtonin elämästä.  En ole tiennyt henkilöstä G.C mitään ennenkuin katsoin The September Issue .
  Kyseisessä dokumentissa esiintyi nainen jonka töitä olen ihaillut tietämättä tekijää, juuri hänen kuviaan (eri kuvaajien kanssa toteutettuna) olen keräillyt ja ne ovat jääneet mieleeni vuosien varrella.
On hienoa löytää ihminen työnsä takaa ja vaikka kyseessä on muotilehti niin Voguen kuvissa on taidetta ja tulevien asioiden esiin tuontia jotka ovat tämän henkilön ajatusten- ja energiankautta sinne kulkeutuneet. Odotan innolla hetkiä kirjan kanssa.


Kirjassa on Gracen piirroksia jotka tuovat mieleeni Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssin eli herkullisia piirroksia täynnä. 
Kirja tuoksuu uunituoreelle, sille vanhalle painomusteelle joka on nykyään harvinaista ja siinä on ihana vanha tuntu. Grace Coddington on jo 72-vuotias ja edelleen on töissä Voguen luovana johtajana. Hyvä Grace!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Missä on kirkas talvi ?

Akseli Gallen-Kallela 1899
Paikassa jossa asun ei ole aurinkoa näkynyt pitkään aikaan. Kun tuon kuvassa olevan taulun näin tuli niin ikävä kirkkaita ja leutoja talvisia päiviä jolloin ulkoilu on mitä riemullisinta. Hengittää raikasta auringon lämmittämää ilmaa, kuunnella lintujen valoliverryksiä ja vaellella lumisilla poluilla tai hankikannossa pelloilla, ehkä eväät mukana ja kamera.
Toivon että vielä ne päivät tulevat ja sokaisevat silmäni kirkkaudellaan. Kevättalven päivissä on kesän kuiskaus taivaanrannalla kirjailtuna ja sinne katseeni kiitää. Kirjaillut kintaat voisinkin neuloa päiviä odotellessa, sellaisia joilla voi ottaa kameralla kuvia käsien palelematta.

lauantai 2. helmikuuta 2013

"MINÄ ITTE" teen

Kuvassa olen "minä itte"

Ei ole ikävä menneeseen, enkä haikaile sinne missä "Minä Itte" touhuili elämänsä alkumetreillä. Tämän kuvan myötä vain totean että ei ihminen perustaltaan muutu siitä mitä lapsena on ollut.

 Facebookissa on nyt teemana laittaa omaksikuvaksi jokin, ainakin viisivuotta vanha kuva itsestä ja aikan monet ovatkin sen tehneet ja niin myös minä hain kuviani, skannasin ja loudasin sinne. Huomasin että samalta  näyttävät niin monet tuttuni kuin mitä pieninä lapsina ovat olleet. Perusilme tai jokin tuttu asento oli jokaisella sama, vaikka ihminen olisi lihonut, vanhentunut, värjännyt hiuksensa tms. niin heidän olemuksensa perusydin pysyy liikkumattomanna ja tuttuna.
Ajatukseni lähti "Minä Itte" lapsesta joka olen vieläkin; minä teen itse kaiken sen mitä vain osaan ja pystyn ja se johtuu siitä että olen utelias. Joskus jonkun esineen hajoittaminen on erittäin mielenkiintoista ja sama toisinpäin; rakentaminen/korjaaminen on sitä myös -niissä voittaa aina vaikka en saisikaan ko. asiaa tai esinettä korjatuksi, niin olenhan sitä ainakin yrittänyt.
Onko siitä mitään hyötyä? On jos osaa ja on kun jotain siitä aina oppii.
Tekeminen on luomista, myös ajatelukin on tekemistä, eli ei sen tekemisen aina tarvitse olla niin konkreettista jotta se olisi "tekemistä". 
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" tämä vanha sanonta pitää hyvin paikkansa, itselläni tuo etukäteissuunnittelu joskus jää  tekemättä ja tulos on myös sitten sen mukaista, joskus tulee susia. Silloin kun pää ja kädet toimivat harmonisessa yhteistyössä, ajatus hieman edellä, ei liikaa halliten mutta vähän järkeistäen ja kädet hallittuina, intuitiivisesti  ja vapaasti liikkuen tulee ns. parasta jälkeä. oli kyseessä sitten vaikka leipominen, niin toimii. Jotain joogaa se tämäkin kai on, keskittyminen ja liike. 
Liike, painovoima, tila, massa,  ja idea siitä on elämässä kyse, tässä maailmassa, mutta mitä on avaruuden jälkeen ...