sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ahnehdin valoa




On ollut kauan, liian kauan, pilvien peittämää taivasta, eikä lumesta tietoakaan.
Pimeys on väsyttänyt haluun nukkua karhumaiseen unienmaailmaan. 
On ollut tunne että on ilta ja kohta tulee yö, vaikka on ollut vasta iltapäivä!
Pikkuhiljaa viritys jouluiseen tunnelmaan on auttanut ja nyt haluan kulta- tai jotain kimalluskoristeita, jotka saa korvata auringonvalon.
En olisi koskaan voinut uskoa että haluan jotain kultaista, liian prameana olen sen kokenut, mutta nyt haluan!

Kiiltäköön kynttilöiden valot pinnoissa kuin tähdet -ainakin kuvitelmissani

Ps. On ollut myös liian kauan siitä kun olen tänne mitään kirjoittanut, mutta ei kai sillä ole väliä. Olen kirjoitellut muiden blogeihin sen mitä olen halunnut ja saanut heiltä intoa ja ideoita :-)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ipadilla HDR kokeilua






Minulla oli ohjelma jonka taitava poikani, nopeasti, otti haltuunsa ja "suomensi" äidilleen, näin tajusin mistä HDR:ssä oli kyse ja samalla myös poikani oppi asian. Minua laiskotti ja hyvä niin.

HDR ohjelma ottaa samanaikaisesti kaksi eri valotuksellista kuvaa ja ne yhdistämällä saadaan "moni-ilmeisempi" kuva.
Olin aikaisemmin, amerikassa ollessani, ihmetellyt että miksi Ipadilla kuvia ottaessani tulee kaksi eri tyyppistä kuvaa (olin vahigossa aktivoinut HDR kuvanoton) ja deletoin aina toisen, siis sen huonomman ja nyt harmittaa, koska olisin saanut parempia otoksia ja näin ollen hienompia muistoja grrrr....

No tässä ovat mun ensi kokeilut, nopsaa kodin pihalta. 
Kesähuonekkin on siivottu ja en muista koska se olisi näin aikaisin ollut oleskelu valmis. Kukat puuttuvat sieltä, mutta kesähän on vasta tulossa

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Aamu ja Metsänvalo


Metsä on maalaus. 
Tämä maalaus vain muuttuu joka hetki .
Nyt on ihana valo ja linnunlaulua. 
Seuraavalla kerralla otan termoskannuuni kahvia ja eväät. 
Pieni retki ja käpylehmien teko.
Lapsena tehtiin pihatot ja eläimet sammaleista, kävyistä ja risuista -vieläkö osaisin?
 *
kuvat otin kännykällä,  unohdan aina järkkärini -ehkä tahallaan

perjantai 25. huhtikuuta 2014

KuvaPäivä Kolme Veispuukkiin







Viiniköynnöksen leikkuuta, oliviipuu taitaa olla kuollut,mutta kastoin sitä jos se kumminkin elää. Kumisaappaiden pesu ulkona ja huomenna taidetaan grillata -ehkä.
Minun pitää katsoa dokumentti Vivian Maierista Ylen areenalta koska ystävä sitä suositeli, hän kirjoitti että minun on pakko katsoa se. Tänään en ehdi mutta jos huomenna katsoisin.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Sininen Siivouspäivä




Aamusta asti on ollut hyvä päivä. Koirakävelyllä, juuri kun olin ajatellut tyytyväisenä miten hieno keväinen ilma on eikä ole kiire minnekkään, niin kulman takaa törmään valoisaan naapuriini ja vaihdamme muutaman sanan samalla näen että kauempana kulkee toinen valoisa naapurini koiransa kanssa! Muutaman metrin jälkeen tapaamisesta entinen naapurini huikkaa iloisesti hyvät huomenet autostaan. Iloisia ja hyvän tuulisia ihmisiä heti aamulla. Se on hienoa ja harvinaista, nämä sattuma törmäilyt.
Hieman siivousta sinisellä pölyimurilla auringon paljastettua pölyt työhuoneessani. Pitäisi, kai, nuo ikkunatkin pestä? No pikkuhiljaa joka päivä jotain tehden edistyy. Tänään en vielä mennyt pihalle jatkamaan rikkaruohojen kitkentää. Huomenna sitten?

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Värit Palaavat Elämään



Koira kerää viltit pesäksi
kohta tulppaanit jo kukkivat pihalla ja
keltainen kompostiroskis on otettu käyttöön.
Tänään ulos ei viitsi mennä kun on niin kylmä,
mutta ehkä jo huomenna menen jatkamaan kukkapenkkien harvennusta
Minulla on levoton mieli, kuin valjastetulla hevosella joka kuopii malttamattomana maata päästääksen matkaan.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Lämmin Päivä

Sormet mullassa, rikkaruohot pois ennen niiden juurtumista ja samalla joudun vahigoittamaan niitä kasveja joiden haluaisi kasvavan ja kokoistavan. Valintoja on aina, siis jos jotain haluaa viedä eteenpäin. Monta senttiä päivässä pituutta, kasveilla on valtava vauhti, ylöspäin vihreyttä ja kukoistamaan. Solut jakautuvat kuin taianomaisesti, silmiemme edessä, silti näkemättä liikettä.


Koira villinä hajuista tai jostain elementeistä joista minulla ei ole aavistustakaan. Jotakin siellä on; en näe, -haista, enkä kuule, mutta luotan koiran vaistoon ja sanon sille että hyvä, huomasin. Minä juksaan, mutta se rauhoittuu ja hymyilee onnellisena, eihän se ymmärrä että olen sillä lailla vajavainen.

Tai voihan se tietää, mutta ei sano mitään. Me ymmärrämme toisiamme siten.

ps. kuvat kävin juuri ulkona ottamassa Ipadillä, tyylliin kuvistusta tänne.Niin helppoa ja nopeaa se on nykyään!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Mun Turku -Åbo




Kävin ja oleskelin paripäivää turus. Kylmiä, tuulisia ja suojassa auringonlämpöisiä päiviä joihin mahtui läheisten ihmisten tapaamisia, herkuttelua, ostoksia ja paljon jutustelua. 
Kaunis, muistojen täyttämä turkuni, jonne en ottanut kameraa mukaani, siksi että en unhottuisi vain kuvaamaan kaikkea ympärilltäni. Yllä olevat kuvat ovat kännykästä kun oli ihan pakko tallentaa sillalta kevätkukat ja pari jokimaisemaisemakuvaa kun nuo talot ovat niin hienoja. Ensikerralla otan järkkärini ja kuvaan -pakko tehdä niin.

Turunmurret ole yrittäny muistel ja palautta niit sanoi mitä mu fammun puhus. Hän ja häne aikalaise puhusiva niinpal hauskast ja ain ol jotta jäynä miäles, vaik ei sitä ulkopaikkakuntalaise ain hoksa kun puhusiva sillai nurikurisest, sillai et lause alottetti negatiivisest ja sit jokku luuleva et tääl olla kiukkusi vaiks ei ollakka. 
Meri, saaristo, ruatsin läheisyys, satamalaiva, kaupunkin historia ja kaik mitä ne antava, ova muodostane turun ja se o ollu mun kasvualustan ja siit mä viälki saan ideoit tekemisiini.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

"Borta bra men hemma bäst" -Hyvä muual mut koton parast

Paris
Edinburgh
Milano
London
Paris
Fuengirola
Pietari
Ahneus kaikelle, kokemuksien keräilyä, pysähtyneisyyden karttamista -matkalla on hyvä olla.
Ihan sama missä ja minne, kunhan saa olla matkalla -ulkopuolisena tarkkailla ihmisiä
Uteliaisuuden täyttämänä ,ottaen itselleen sen mitä, sillä hetkellään tarvitsee; musiikin kokemuksen, taide näyttelyn, ihmisten virrat kaduilla, uudet ruat ja juomat siellä missä ne ovat alkuperaisimmillään, kielien soinnit omilla maillaan, turistina, yrittäen aistia se maaperä josta kieli kumpuaa -se tempperamentti johon jokin kuuluu.
En minä tiedä miksi, mutta usein  yritän sijoittaa itseni paikalliseen ilmapiiriin ja tapoihin, ajatellen että "jos minä olisin syntynyt tänne" kuka tai mikä olisin? Viihtyisnkö minä täällä ja jaksaisinko asua täällä?
Se, ajatus leikki, pohjautuu varmaankin tunteeseen siitä miten sattumanvaraisesti me tänne maailmaan lennämme tai niin se voi olla -ken tietää?
Juuri nyt minä haluan matkustaa vaikka minne; pariisi, lontoo, pietari tai berliini? Ihan sama, ne ovat paikkoja joissa tiedän viihtyväni, mutta yhtä hyvin voisin lähteä pohjoisnorjaan, paikkaan, missä on jylhä luonto, mykistävät vuoret, ihana hiljaisuus ja kirkaat vedet.
Jokaisen matkani jälkeen on kuitenkin niin hyvä palata kotiin. Koti on kuin pehmeä syli, siltä se tuntuu ja pitäisi tuntua -matkalta palaavalle. 
Ajattelen että matka on ollut hyvä, kun on hyvä palata kotiin, "reppu täynnä kokemuksia" joita saa purkaa rauhassa omalla sohvallaan, villasukat jalassa, aukaisten matkamuistojeni solmuja nyssykkä kerrallaan jakaen ne rakkailleni tai niille joita ne kiinnostavat. 
Matkustavan muistot ovat yksityisiä kokemuksia vaikka ei yksin matkustaisikaan, osan voi jakaa, mutta osa on elämyksiä jotka ovat vain itselle koska kukaan ei näe toisensilmin.
Voi elämä, kiitos kaikesta!
ja niistä tulevista matkoista ...

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pitkästä aikaa

Kuuntelen jazzia Ylen ykkösestä, kuuntelen kaikkea mitä sieltä tulee koska tarjonta on radiokanavien monipuolisin. 
Ystävä on Pariisissa ja toinen Roomassa, sisko asuu Phoenixissa yksi sukulainen Dubaissa. Monet tuttavat ovat  lämpimissä maissa, paossa meidän loskakeliä ja juuri tänään minäkin haluaisin olla jossain, mistä löytyisi aurinko paistamassa pilvettömältä taivaalta kun ei minun sisäinen aurinkoni just nyt riitä. 
Tätä pimeää talvea on ollut ihan liikaa, täällä meillä!
Koiralla juoksut ja siksi se nukkuu enemmän, mutta sen hellyys on aurinkoa ja se katseellaan vie pois huonot tuulet. 
Eläin voi tehdä sellaista mitä ihminen ei koskaan ja vain siksi että se on eläin.

Kuva jonka olen joskus piirtänyt, elävämalli, sanotaan että jokaisessa työssä on jotain tekijästään? Minun fiilikseni on varmaan tuossa kuvassa tänään ja aina silloin tällöin :-) 
Taidan kaivata liituja, on pitkä  aika siitä kun olen sotkenut käteni hiileen! Olen opetellut- ja tehnyt kuvia digitaalisesti, mutta mikään ei voita käsityöläisyyttä ja oikeiden materiaalien tuntua.
Jokaisessa vaihtoehdossa on hyvät puolensa ja pidän niistä kaikista koska se antaa vapauden.
Ja Raoul Björkenheim soittaa radiossa kitarallaan sitä jatsia -vapaasti, omalla taituruudellaan. 
Siitä tulikin mieleeni Flora Purim ja biisi "Butterfly Dreams"  tässä se  jostain kaukaa ...