tiistai 22. huhtikuuta 2014

Lämmin Päivä

Sormet mullassa, rikkaruohot pois ennen niiden juurtumista ja samalla joudun vahigoittamaan niitä kasveja joiden haluaisi kasvavan ja kokoistavan. Valintoja on aina, siis jos jotain haluaa viedä eteenpäin. Monta senttiä päivässä pituutta, kasveilla on valtava vauhti, ylöspäin vihreyttä ja kukoistamaan. Solut jakautuvat kuin taianomaisesti, silmiemme edessä, silti näkemättä liikettä.


Koira villinä hajuista tai jostain elementeistä joista minulla ei ole aavistustakaan. Jotakin siellä on; en näe, -haista, enkä kuule, mutta luotan koiran vaistoon ja sanon sille että hyvä, huomasin. Minä juksaan, mutta se rauhoittuu ja hymyilee onnellisena, eihän se ymmärrä että olen sillä lailla vajavainen.

Tai voihan se tietää, mutta ei sano mitään. Me ymmärrämme toisiamme siten.

ps. kuvat kävin juuri ulkona ottamassa Ipadillä, tyylliin kuvistusta tänne.Niin helppoa ja nopeaa se on nykyään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti